Lokoisia lomapäiviä,

kevätvaloa kohti!

Kolmen kommentin jälkeen

Mikä tökkii? Miksen mä saa omia kommenttejani minnekään? Olen tänään kirjoittanut kolme, Zoran, Ailan ja Tuijan blogeihin, Tuija tais olla ainoa, joka meni läpi? Vai onko päivittyminen näin hidasta?
Laitan kommenttien vastauksia mielummin ihmisten blogeihin, koska huomaan, että niiden seuraaminen on kaikkein helpointa. Tänään löysin blogista muutaman mukavan viestin joihin "kommentoin" suoraan heille ja sit en näköjään kommentoinutkaan?
Sähköpostiin ei silti kannata lähettää viestiä, siellä melkosen määrät fb-viestejä jo odottelee poistajaa varmaan itse kullakin.
Tässä menee nyt hirveesti hyvää kommunikointia ja tiedon jakamista hukkaan?

Ison aallon jälkeen

Myrkyisen viikon jälkimainingeissa ilmoittaudun täällä olevani edelleen ainakin hengailun merkeissä mukana!
Sosiaalinen ja painettu media nousikin Helsingissä ankaran arvioinnin ja keskustelun kohteeksi, tuntui jotenkin oudolta katselle asioita kaikesta uudesta kiinnostuneena ja silti niin vanhan tiedotuskulttuurin keskellä arkea puurtaessa.

Mutta olen nyt vapaana viikonloppuna tutustunut tämän viikon aiheisiin. Wiki on ennestään tuttu meille kaikille, sinne sukeltaminen etusivun kautta oli, nooh, ihan mielenkiintoista, mutta ei erityisen avartavaa. En tunne englanninkielisen wikin tietoarvoa, mutta itse olen aika varauksellinen ollut kyseistä tietolähdettä kohtaan. Edes lähdeluettelot tekstien perässä eivät vakuuta, kun en niitä itse koskaan kuitenkaan pääse selaamaan.

Library Thingin suhteen putosin taas samaan kuoppaan, johon meinasi tyssätä koko kurssi edellisten viikkojen tehtäviin perehtyessäni: ihan kiva, toimisi monissa työhön liittyvissä verkkosivuistoissa, mut ei oo mun juttu, sori. En vain saa mitään irti siitä, että listailen samoja kirjoja kuin muutkin, tähditän, suosittelen, arvioin, Rikos ja rangaistus on jo niin paljon paremmin ja useammin nostettu esiin, etten jaksa uskoa oman panokseni ketään kiinnostavan? Kamalan kyynistä, mutta en usko itse koskaan käyttäväni sen tarjoamaa kirjamaailmaa. Lukulistalla on tarpeeksi materiaalia ja parhaat vinkit tulee lukevilta (työ)kavereilta.
Meillä oli erään firman muutama vuosi sitten kirjastoomme koemielessä toimittanut vastaavanlainen, erillinen (kaupalliseksi tarkoitettu?) ohjelma asiakkaiden käytössä. Ei se montaa kiitosta saanut ja tuntui vähän liikuttavalta koko kapistus kirjaston sisätiloissa, virkeämmät ja omakohtaisemmat vinkit haettin kuitenkin tiskiltä. Mutta nyt puhun kohtaamisista, verkossahan ne elävät ihan omaansa.
Jäärä mikä jäärä :).

Sateisen viikon jälkeen

Sattuipas ajankohtainen aihe tälle surulliselle viikolle. Facebook olikin päivän sana, sosiaalisen median voima joutui todellakin koetukselle täällä Helsingissä. Luonnokseni Galtsusta ja viikon aiheesta tyssäsi perjantain uutisiin, olen ihan sanaton ja lamaantunut tästä lyhytnäköisestä toiminnasta. Ei oikeastaan muuta sanottavaa tämän päivän tiedotus-demokratiasta. Nyyh!

Mesetyksen ja median vallan jälkeen

En ole nyt yhtään ehtinyt miettiä tai anayloida ajatuksiani, laitan vaan "muistiin" tänne nopeat kokemukseni tästä työpäivän jälkeisestä illasta. Ehdin vihdoinkin meseen ja keskustelu siellä oli vilkasta ja mielenkiintoista, kiitos kaikille oikeesti. Chat on mainio tapa viestiä (ketkä meseä nykyään käyttää?) mut ainakin vähän jäljessä tulleelle se tuntui kömpelöltä, kun ruutu rullasi ja kiinnostavat asiat jäi "teknisten: ootko täällä, oonko täällä" -tekstien varjoon. Adalmiinan syvemmät pohdiskelut viuhahti ohi, yksityisyyden suoja -keskustelu jäi aika mesoamiseksi.

Kuulostan varmaankin ikäiseltäni, jos ehdotan, että kurssin alkuvaiheessa tähän asiaan vois paneutua oikeesti. Olen saanut näitä yksityisyyttä suojaavia vinkkejä kavereiltani, varsinkin työkavereiltani (voit laitta tohon pakolliseen kenttään mitä vaan, älä laita omaa nimeä...) ja silti kiireessä ja innoissani olen nyt rekisteröitynyneenä ties missä bittiavaruudessa. Sanon tämän vielä kerran, koska olen itse kohdannut asian muutaman kerran.

Nälkä (mace,taas ruoka!), jonka tainnutin, piristi ja niinpä hakeuduin naapurin telkkarin (omaa ei oo) ääreen katsomaan keskustelua median vallasta. Kevyttä väittelyä, joka kuitenkin herätti jälleen kerran vähän hämmentyneitä ajatuksia, mutta karmeinta oli, ja nyt sanon tämän ihan väsyneenä ja ilman tiivistämistä ja muita suomisen oppeja, että mua vedätettiin ylen tasolta kivasti. Ruudussa pyöri katsojien tekstiviestit niin paljon tilaa saaneena, että täytyi oikein ravistella itseään erottaakseen ne puhujien kommenteista. Jos osallistuvuus, interaktiivisuus, on demokratiaa, ihan hyvä. Mut eletääks taas jotain välivaihetta, jossa tällä kertaa median käyttöön ottama muoto syö lapsensa? Kuka lukee tai katselee minuutin uutisia, joiden infoarvo jää otsikon tasolle? Ja menee sen jälkeen keskustelemaan asiasta median verkkosivulle. Haloo media! Myös sosiaalinen.

Mut sit kuitenkin, joku (Aila?) sano siellä tapamisessa niin hyvin, et tän kurssin ihmisiin synty heti oudon luottamuksellinen suhde. Totta. Ja olen sitä ennenkin miettiny. Fb on siitä hyvä esimerkki, sinne on helppo mennä ja olla, siellä on kaverit ja voit olla itses. Mut sitä olen miettiny, et olenko sielläkin sen kaveripiirin keskellä verkostoitunut niinku muussakin elämässä? Olen. Käyttäydynkö samalla lailla? Käyttäydyn. Haluanko lisää kavereita? No enpä juuri. Paitsi jotain mielenkiintoisia :). Ihan sama kun koulun röökiringissä? Olenko siis uuden median tuoman mielipiteenvapauden ansiosta vapaampi? Avoimempi? Vastaanottavaisempi? Hmm... Mutta olisinko nyt kiinnostuneempi näistä kurssin avaamista asioista ja sen takia ehkä vähän mediavalppampi?

Tässä rikoin nyt kaikkia bloggaamisen ohjeita, oikein klassinen esimerkki, toivottavasti päädyn sitaatiksi johonkin media-luentoon "älä tee näin". Anteeksi, kun jouduit kärsimään vuodatusta, kurssitoveri, toivottavasti meillä on zippaus-viikko odottamassa.
Sleep good - rock well

Mesetyksenne jälkeen

Pyyhin vuolaita kyyneleitäni kaunisäänistä baritonia (?) kuunnellessani samaan aikaan kun te keskustellen jaoitte viisaita vinkkejä toisillenne sunnuntain mesessä. Kuka laittaisi niistä meille lusmuilijoille pienen vinkkipaketin? @kaikki ja varsinkin @Tuija, mä oon leijonamerkki, jätin chatin auki muille maille mennessäni...

Blogiseikkailujen jälkeen

Olen viettänyt lauantaipäivää teidän blogeja lueskelemalla ja voih, miten pieneksi tunnen taas itseni. Tällaisia vertailuja ei kannattaisi tehdä ollenkaan. Nyökytellen luen kommenttejanne, enkä sitten keksikään itse muuta sanottavaa. Mutta toisaalta opin niistä paljon, hienoa, että saan vinkkejä suoraan teiltä. Nyt palaan takaisin oikeaan elämään ensimmäisen kömpelön valokuvan julkaisun jälkeen. Tapaillaan!

Perjantain tapaamisen jälkeen

Olipa kiva nähdä teidät kaikki! Innostuin taas opiskelun avartavista mahdollisuuksista ja piinaavasta väsymyksestä huolimatta oli pakko tulla tänne iloitsemaan :). Heittäytymisenne on ihailtavaa, asenteenne oikea ja mielestäni valpas. Nautin näistä persoonallisista vuodatuksista, jättäkään tiivistäminen myöhemmäksi, mehän ollaan ihan alussa vasta ( :( sori Matti ja Mace :). Joulukuussa voidaan sit zipata blogimme, jos halutaan. Ja luultavasti meitä jatkossa yhdistää salainen koodi 232009-10, myös Maiccoja?
Ja jos jollain on suhteita sosiologian laitokselle, meistä "sosiaalisen median 23emigrantista" voisi saada yhden gradun aikaiseksi?

Älkää selatko sivuani, räiskin sinne teidän blogejanne summittain, otan vielä sen hetken ja ajan järjestääkseni kaikki kauniisti omiin pikku lokeroihinsa. Siihen tarvin apuanne.

Muuten, luennoitsijan huomioiman t-paidan (Täh!) tuotto menee kuurojen toiminnan tukemiseen, jos kiinnostuitte, laittakaa viestiä, voin kysellä saatavuutta (eka koukkuni, jess!!!!)
Sleep good - rock well

Maanantain jälkeen

Eilisen kurssikaverin rautalangan väännön jälkeen tajusin vasta, miksi mulla on näin monta ohjelmaa käytössä ja ettei kaiken tarvi näkyä täällä blogissa. Suuri helpotus, huoh! iGoogle on käytössä, sinne valuu nyt syötteitä sitä tahtia, etten haaveilekkaan kaiken lukemisesta. Otsikot silmäilen ja luulen siten pysyväni asioista perillä kirjastojen, maailman, kulttuurin yms. ajankohtaisista asioista.

Meseen en ole vielä tarkemmin tutustunut, yritän tänään lusmuilla iltavuorossa niin että pääsisin piipahtamaan.

Vain hetki edellisen postauksen jälkeen

Ai ni, tagit unohtu...
Tän vois lisätä mun reissuvihkoon.

Kurssitoverin ohjeiden jälkeen

Kiitokset vielä kerran Lyyralle :)! Laitoinkin sitten kaikkiin nappuloihin vaan jees, jees, täytyy varmaan siivota sivua, et saisin sellasen kivan nappulan mikä teillä muilla näyttä olevan.

Pakko laittaa tähän nyt sitaatti (Lyyran):
"jos haluat lisätä jonkun RSS-syötteen blogiisi (sivupalkki), mene kohtaan Ulkoasu, Lisää Gadget. Lisää avautuvasta valikosta Aineistotiedosto (Lisää sisältöä blogiisi RSS- tai Atom-syötteen avulla.). Lisää haluamasi sivun URL-osoite ja paina jatka. Voit vielä määritellä mm. haluamasi otsikon ja kuinka monta kohdetta näytetään."

Kunnioitettavaa tekstiä todella! Tarkoitan sitä. Ja samalla vastustan. Miksi ihmisen pitää "ylläpitää" näin paljon tänä päivänä? Miksei ohjelmat kysy "haluatko rss-syötteitä, paina tästä ja tallenna osoitteet". Olen itse HTML-ajan nuori, ja tuntuu, että se ohjelmointiajattelu pitää näpeissään vieläkin, aivan kuten meidän jäykkä luettelointisäännöstömmekin.
Odotan kauhulla blogisivuni edistymistä muistellen tuskaista WordPerfectiä...
Peace.

Viime viikon tehtävien jälkeen

Uudet tuli ja vanhat vielä tekemättä! RSS-ohjelmaksi otin iGooglen ja sinne olen hakenut jotain luettavaa. Mietiskelen vaan , että millä ajalla ehdin kaikkia syötteitä lukea, nytkin istun 10:n takahuoneessa, mahdollisesti luvatta, bloggaamassa. Joten eiku takas hyllyille :).

Ensimmäisen Kirjasto 10 -päivän jälkeen

Harjoittelija? Hahmotushäiriöinen? Apukoululainen?
Näillä termeillä kuvailisin oloani tänään. Miten voikin ihmiseltä kadota 20 vuotta opittuja asioita hetkessä taivaan tuuliin? Ja samalla aivoparat yrittää pinnistellä uusiin ohjelmiin tutustumista.

Delicious tuli nyt välttävästi suoritettua (työaikana tiskillä!), liekö oikein, ei hajuakaan. Uudet tehtävät saa odottaa huomiseen...

Kuohuviinin jälkeen

Remonttibileiden jälkeen mietin tavaroiden kautta olemisen vaikeutta? Tässä oppi taas sen, että katso asiaa, onko sillä merkitystä? Jos on, säilytä. Jollei, tai jos merkitys jää odottamaan, poista, mieluiten kierrättämällä. Miten yksi talo voi säilöä sisäänsä tonneittain turhaa tavaraa? Voiko ihmisen ajatuksia sulloa muovikassiin tai viedä kierrätykseen?
Hauska tutustua muutes Clara :).
Hih, tää on mun eka krapulabloggaus! Apua, saaks tällasta sanoo ääneen?

Lounaan jälkeen olo tukevoitui

Ajatusten vauhti hidastui ruokaillessa, olen nyt lueskellut 23 asiaa vähän tarkemmin ja tutustunut teidän blogeihinne. Tämähän tuntuu mukavalta, onko tässä koukuttumisen vaara?

Mukavaa olla mukana kurssilla ja "pakosti" klikkautua sisään asioihin, jotka arkisissa puheissa vilahtelevat siellä täällä, mutta joihin perehtyminen on aina ensi viikon asia. Olen vanhan koulukunnan kirjastotäti joka luo pitkiä kiinnostuneita silmäyksiä uusiin asioihin. Aika vaan ei tahdo riittää kaikkeen uuteen, valintoja on tehtävä. Siksipä on hyvä, että mulla on valvovat silmät siellä kentällä.

Blokit ei ole olleet "mun juttu" tätä ennen, fb:n typistetty maailma on riittänyt kommunikointiin, mutta ans kattoo :).

Nolo myöhästelijä

Moi kaikki!
Olen pakannut Kallion kirjastoa koko viikon, kaikki verkkoasiat on kasautuneet pinon alimmaisiksi. Pölyn keskellä huomasin kauhukseni olevani (varmaankin) ainoa, jolla ei vielä ole blogia! So laaaast season-ihminen.
Siirryn Kirjasto 10:n leipiin ensi viikolla, keskityn taas olennaisiin asioihin ja alan notkua koneen ääressä useammin.
Kiva olla koululainen taas :)!