En ole nyt yhtään ehtinyt miettiä tai anayloida ajatuksiani, laitan vaan "muistiin" tänne nopeat kokemukseni tästä työpäivän jälkeisestä illasta. Ehdin vihdoinkin meseen ja keskustelu siellä oli vilkasta ja mielenkiintoista, kiitos kaikille oikeesti. Chat on mainio tapa viestiä (ketkä meseä nykyään käyttää?) mut ainakin vähän jäljessä tulleelle se tuntui kömpelöltä, kun ruutu rullasi ja kiinnostavat asiat jäi "teknisten: ootko täällä, oonko täällä" -tekstien varjoon. Adalmiinan syvemmät pohdiskelut viuhahti ohi, yksityisyyden suoja -keskustelu jäi aika mesoamiseksi.
Kuulostan varmaankin ikäiseltäni, jos ehdotan, että kurssin alkuvaiheessa tähän asiaan vois paneutua oikeesti. Olen saanut näitä yksityisyyttä suojaavia vinkkejä kavereiltani, varsinkin työkavereiltani (voit laitta tohon pakolliseen kenttään mitä vaan, älä laita omaa nimeä...) ja silti kiireessä ja innoissani olen nyt rekisteröitynyneenä ties missä bittiavaruudessa. Sanon tämän vielä kerran, koska olen itse kohdannut asian muutaman kerran.
Nälkä (mace,taas ruoka!), jonka tainnutin, piristi ja niinpä hakeuduin naapurin telkkarin (omaa ei oo) ääreen katsomaan keskustelua median vallasta. Kevyttä väittelyä, joka kuitenkin herätti jälleen kerran vähän hämmentyneitä ajatuksia, mutta karmeinta oli, ja nyt sanon tämän ihan väsyneenä ja ilman tiivistämistä ja muita suomisen oppeja, että mua vedätettiin ylen tasolta kivasti. Ruudussa pyöri katsojien tekstiviestit niin paljon tilaa saaneena, että täytyi oikein ravistella itseään erottaakseen ne puhujien kommenteista. Jos osallistuvuus, interaktiivisuus, on demokratiaa, ihan hyvä. Mut eletääks taas jotain välivaihetta, jossa tällä kertaa median käyttöön ottama muoto syö lapsensa? Kuka lukee tai katselee minuutin uutisia, joiden infoarvo jää otsikon tasolle? Ja menee sen jälkeen keskustelemaan asiasta median verkkosivulle. Haloo media! Myös sosiaalinen.
Mut sit kuitenkin, joku (Aila?) sano siellä tapamisessa niin hyvin, et tän kurssin ihmisiin synty heti oudon luottamuksellinen suhde. Totta. Ja olen sitä ennenkin miettiny. Fb on siitä hyvä esimerkki, sinne on helppo mennä ja olla, siellä on kaverit ja voit olla itses. Mut sitä olen miettiny, et olenko sielläkin sen kaveripiirin keskellä verkostoitunut niinku muussakin elämässä? Olen. Käyttäydynkö samalla lailla? Käyttäydyn. Haluanko lisää kavereita? No enpä juuri. Paitsi jotain mielenkiintoisia :). Ihan sama kun koulun röökiringissä? Olenko siis uuden median tuoman mielipiteenvapauden ansiosta vapaampi? Avoimempi? Vastaanottavaisempi? Hmm... Mutta olisinko nyt kiinnostuneempi näistä kurssin avaamista asioista ja sen takia ehkä vähän mediavalppampi?
Tässä rikoin nyt kaikkia bloggaamisen ohjeita, oikein klassinen esimerkki, toivottavasti päädyn sitaatiksi johonkin media-luentoon "älä tee näin". Anteeksi, kun jouduit kärsimään vuodatusta, kurssitoveri, toivottavasti meillä on zippaus-viikko odottamassa.
Sleep good - rock well
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Hei, aivan ihana blogiteksti! Nauroin kippurassa kun luin. Ei tuossa kuule minusta ainakaan ollut mitään epäsopivaa, päinvastoin.
Tämä on ensinnäkin kurssiblogi-keskustelua ja on lupa olettaa ilmapiirin olevan suopea tuntemusten kertomiselle.
Jos joku ulkopuolinen haluaa lukea blogejamme, se on ihan hänen oma asiansa eli valinnan vapaus ja vastuu jää hänelle. Itsekin karkotan pahimmat tosikot blogini ääreltä vaaleanpunaisella, ruusunpunaisella jne. Vaatii leikillisyyden ja campin tajua ylittää värieste! Jep, jatkoja.
Hei, pakkoa laittaa selitysosio. Nauroin siis tuota huhuilukohtaa, koska itsekin huikkasin jossain vaiheessa "Huhuu Aila, oletko siellä?" Olen nimittäin mesessä aivan pihalla ja yritän saada jonkun tutun mesettämään pikapuoliin kanssani, etten olisi niin uunona joka käänteessä. Mutta juttusi oli siis täyttä asiaa.
moiks.
mulla on jäänyt tosi paljon rästiin nää kurssikavereiden blogien kommentoinnit.
minä sanoin rikussa, että vaistonvaraisesti tämä ryhmä tuntui heti tutulta. olin superkirtsikoulutksessa, jossa opiskelijat olivat ympäri suomea. olin sillä kurssilla koko ajan ulkopuolinen. mentäis jo eteenpäin, äh taas jumitetaan, ajattelin. monille kirtsiläisille jo pääkaupunkiseudulle tulo ja kuulumisten vaihtaminen oli tärkeää, enkä sitä vähättele. ulkopuolisuuden tunne vaikutti selvästi motivaatiooni. syy oli täysin omani, mutta ei se asiaa silloin parantanut.
(niiltä ajoilta on jääny tää bloginikki. en pääse kommentoimaan sua vuodatuslaisena vieläkään)
ehkä tässä kurssissa innostaa se, että on tuttuja ihmisiä mukana, vieläpä sellaisia joista kovasti tykkään. sellaisia joille on lupa hehkuttaa innostumistaan ja onnistumistaan. ei tarvitse pelätä tyrmäyksiä.
olen kirjoittanut blogiani innostuneena, kauheasti virheistä välittämättä ja jotakin rivien välissä itsestäni paljastaen.
yhdestä kirjoituksestani ulkopuolinen viranomainen on kovasti hiiltynyt ja vaatii minua tilille...
blogistani on yhäkkiä tullut mielipidekenttä.
minut kuitenkin yllätti ikävällä tavalla kurssitoverini ivallinen kommentti siellä. meni vähän maku toisten blogien kommentoinnista ennen, kuin edes pääsin alkuun.
minä jotenkin luulin, että me kurssilaiset kannustaisimme toisiamme :(
sun tekstistä kuitenkin pidän. siinä näkyy tekijän jälki. ei asioita tarvitse aina ottaa niin vakavasti, että se lamaannuttaa toiminnan. aika hauskaa muuten, miten helposti tulimme juttuun silloin matkalla pajasta asemalle.
aila
Lähetä kommentti