Ison aallon jälkeen

Myrkyisen viikon jälkimainingeissa ilmoittaudun täällä olevani edelleen ainakin hengailun merkeissä mukana!
Sosiaalinen ja painettu media nousikin Helsingissä ankaran arvioinnin ja keskustelun kohteeksi, tuntui jotenkin oudolta katselle asioita kaikesta uudesta kiinnostuneena ja silti niin vanhan tiedotuskulttuurin keskellä arkea puurtaessa.

Mutta olen nyt vapaana viikonloppuna tutustunut tämän viikon aiheisiin. Wiki on ennestään tuttu meille kaikille, sinne sukeltaminen etusivun kautta oli, nooh, ihan mielenkiintoista, mutta ei erityisen avartavaa. En tunne englanninkielisen wikin tietoarvoa, mutta itse olen aika varauksellinen ollut kyseistä tietolähdettä kohtaan. Edes lähdeluettelot tekstien perässä eivät vakuuta, kun en niitä itse koskaan kuitenkaan pääse selaamaan.

Library Thingin suhteen putosin taas samaan kuoppaan, johon meinasi tyssätä koko kurssi edellisten viikkojen tehtäviin perehtyessäni: ihan kiva, toimisi monissa työhön liittyvissä verkkosivuistoissa, mut ei oo mun juttu, sori. En vain saa mitään irti siitä, että listailen samoja kirjoja kuin muutkin, tähditän, suosittelen, arvioin, Rikos ja rangaistus on jo niin paljon paremmin ja useammin nostettu esiin, etten jaksa uskoa oman panokseni ketään kiinnostavan? Kamalan kyynistä, mutta en usko itse koskaan käyttäväni sen tarjoamaa kirjamaailmaa. Lukulistalla on tarpeeksi materiaalia ja parhaat vinkit tulee lukevilta (työ)kavereilta.
Meillä oli erään firman muutama vuosi sitten kirjastoomme koemielessä toimittanut vastaavanlainen, erillinen (kaupalliseksi tarkoitettu?) ohjelma asiakkaiden käytössä. Ei se montaa kiitosta saanut ja tuntui vähän liikuttavalta koko kapistus kirjaston sisätiloissa, virkeämmät ja omakohtaisemmat vinkit haettin kuitenkin tiskiltä. Mutta nyt puhun kohtaamisista, verkossahan ne elävät ihan omaansa.
Jäärä mikä jäärä :).