Runebergin jälkeen Library Thing

Jakaminen on verkon valtti ja voima! Se antaa mahdollisuuden välittää tunteita, ajatuksia, osaamista ja tietoa kaikille halukkaille. Sen avulla pääsee myös lähelle niitä itseään kiinnostavia asioita, joihin ei fyysisesti ole mahdollisuutta matkustaa.

Kuvan Lady Dianan kolaripaikka on kirvoittanut satoja muistokirjoituksia Pariisin sillan vanhaan kiveykseen, Jim Morrisonin hauta koristellaan päivittäin tyhjillä viskipulloilla. Ihmiset itkevät avoimesti näillä paikoilla.
Kollektiivinen surukin on jakamista.

Library Thing herätti toisella tutustumiskierroksella uuden uteliaisuuden. "Käy kierroksella -esittely oli houkutteleva ja helppo, lähdinkin siitä moneen matkaan. Ensin tuntui, että valtavirta-kirjallisuus, anglosaksisuus ja fantasia tunki läpi, mutta löytyihän sieltä muutakin. Innostuin kokeilemaan suggester- ja unsuggester-toimintoja, mutta ei sieltä sitten mitään kamalan uutta löytynytkään, enemmän sitä "joo, olen lukenu, mut miten nii?"-osastoa. Lieneekö asiasanoittamisen laajuus syynä, että tarjonta oli myös aika kirjavaa?
Veikkaisin myös, että vastaavia ohjelmia löytyy vaikkapa elokuvien ystäville? En silti tekisi valintojani näiden suositusten perusteella. Meillähän on onni olla työympäristössä, jossa tämänkaltaista tietoa ja vinkkejä saa päivittäin omilta kollegoilta ja asiakkailta. LT:stä on varmaankin enemmän iloa "yksinäisille" lukijoille.

LT:stä on apua muistinvirkistäjänä aiheista, joista itsellä ei ole tietoa tai muisti pettää juuri kriittisellä hetkellä. Muistan yhden tietolistan kysymyksen, johon Espoosta vastattiin LT:n vinkkejä jakamalla, vastaus oli laajin. Jos asiasanoitus olisi hallitumpaa, tässä olisi mainio väline.

Kirjastojen auktorisoitu asiasanoitustus toimii parhaiten tietokirjallisuuden luetteloinnissa, kaunokirjallisuudessa se saattaa jäädä vaillinaiseksi tekstin sisään kirjoitetun sisällön avauduttua vasta lukijalle. Mutta hienoa, että kirjastot ovat palvelussa mukana.
En kokeillut googlen ja LT:n yhteyksiä. Googlaamalla saa joskus nopeaa apua esim. keskusteluryhmistä ja jonkin kirjallisuuden genren sivustoilta voi löytyä tiukkoja, perusteltuja ja luotettavia vinkkejä.

Kuolleiden ihmisten kirjastot herätti kysymyksen ihmisen yksityisyydestä. Halusiko Eeva-Liisa Manner oman kirjastonsa tähän muotoon jaettavaksi, vai oliko se lahjoitettu tutkijoille tai tarkoitettu vain kirjailijan henkilökuvan syventämiseen?
Elävien ihmisten kirjastot ovat onneksi heidän omien valintojensa kokoelmia.

Taivaan aukeamisen jälkeen eli Flickr

Huhhuh!
Flickr olikin aarreaitta! Upposin kuvien sekaan moneksi tunniksi unohtaen koko tehtävän. Mutta nyt ryhtiä:

Picasaan olen törmännyt lähetettyjen kuvien kautta ja Flickrin toiminnot tuntuivat yhtä selkeiltä. Parhaat omainaisuudet ovat kuvien laadun säilyvyys (kun tilaa on), ja isojen määrien jakelun helppous.

Haeskelin kuvia eri vaihtoehdoilla samasta aiheesta ja aarteet löytyivät useimmiten ammattilaisten dokumentoijien sivustoilta. Kokeilin lopulta hakusanoja "18e arr" ja "Montmartre" Explore-valikon eri suodattimilla. Valitsin tarkoituksella aiheen, josta tiesin tulevan paljon tuloksia. Jakelijoita ja ryhmiin liittyneitä katselijoita riitti. Yleisellä haulla sain selailla tuhansia matkavalokuvia tutuilta kujilta (samat kuvat mulla on omalla koneella :). Tagettaminen oli aika villiä, kirjastolaista nauratti. Jos kuvassa oli mies, jolla oli viikset, ne oli mainittu :).
Nyt tagetan kokeeksi itsekin villisti!

Tutun kuvan valitsin Commons-tarjonnasta. Olen nähnyt Eugène Atgetin kuvan Chiffonniers Pariisin valokuvataiteen museossa vuosia sitten. Tarjontaa olikin yllätävän vähän. Commons-oikeuksilla jaetut kuvat on tekijänoikeksista vapautunutta tai vapaaksi laskettua materiaalia, joten määrä kasvaa koko ajan ja jäinkin miettimään, pitääkö sen kaiken olla kaikkien vapaassa, myös kaupallisessa käytössä? Kuvan chiffonnierit muuten hankkivat elantonsa roskia lajittelemalla ja niitä kierrättämällä :).
Kuvan jakaja on http://www.eastmanhouse.org/

Tutkailin ladatuimpien kuvien antia. Hassun latteita asioita sieltä haetaan. Myös monet kirjastoaiheiset kuvat näyttivät toinen toisiltaan, arkkitehtoninen ote on vallalla. Selailin tosin aika pintapuolisesti... En keksinyt omaan työhöni liittyen mitään varsinaista uutta, mutta kirjaston vapaasti käytettävissä olevan kuvapankin voisin sinne perustaa. Joku muu on taatusti keksinyt ja perustanut sen jo aikaa sitten :).

Takaisin Atgetin kuvamaailmaan!

Sormenpäiden paleltumisen jälkeen kivuliasta reflektointia

Tässä kuvassa on pienen La Palman saaren voittajan lottonumerot keväällä 2007. Olette ehkä törmänneet lotto-kuponkien tarjoajiin etelä-eurooppassa? Ennen eu:ta niitä ei voinut ulkkarit ostaa, koska voitot olivat maan sisäisiä. Loton tuotto ohjattiin suoraan paikallisten "vammaisten ja köyhien" elämänlaadun tukemiseen. Niitä myyvät ihmiset saivat pienen provikan myynnistään, joten tarjontaa oli, vaikka siitä useimmiten piti kieltäytyä. Joskus jossain kahvilassa ostin, ja jätin tiskille, kahvimikko sai päättä kenelle kuponki päätyi. Onkohan säännöt muuttuneet globalisoituneen rahamaailman myötä, nyt niitä tarjotaan joka paikissa kaikille ohikulkeville?

Mun tämän viikon tehtävässä olen tänään mietiskellyt osallistumista. Delicious on edelleen vieras. Sinne valuu linkkejä ja tietoa useammin kun minä. Taidan olla kertakaikkiaan laiska, tai sitten en ole vaan ehtinyt perehyä deliin tarpeeksi löytääkseni itseäni kiinnostavia sivuja linkkivyöryn joukosta. Jos olisin oikein rehellinen, paljastaisin, että olen tsekannut sinne keräämiäni linkkiotsikoita, yhteenkään tekstiin en ole mennyt sisään. Noloa.

Delin ulkoasu on jotenkin, miten sanoisin, tunkkainen? Voi olla, että olen googlaillut liikaa. iGoogle tuntuu tiedonkeräilijänä jotenkin ilmavammalta, mutta nythän puhutaan ihan eri hyötysuhteesta. Jos päätyöni olisi seurata jotain tiettyä asiaa tai siihen liityisi vaikkapa laajempia kansainvälisiä ympyröitä, fanittaisin deliä. Yleisempien aiheiden tietotulva ei vieläkään houkuta. Hmm?

Bloggarina olen ensikertalainen. Siitä huolimatta, että kirjoittaminen on jäänyt vähille viime vuosina, se tuntui alussa yllättävän helpolta. Kurssin alussa luin teidän blogejanne ja olin aivan vaikuttunut teidän sujuvista teksteistänne pohdiskelivine sisältöineen. Ja miten kauniita! Yhtäkkiä itsekritiikki iski ja sitten tuli se "rajaa, mieti, tiivistä -tapaamispäivä".
Oma blogini näytti surkealta. Olin valinnut pohjan ja nimen lennosta. Teksteissä ei ollut ainuttakaan houkuttelevaa koukkua... Sitten en ehtinyt enää lukea saati kommentoida muiden blogeja. Kirjoittamisen kynnys laski heti. Se tuntuikin mukavalta :)! Viikon tehtävät meni väsyneenä vähän hutasten, (siksi preppaan nyt), mutta kommentointi ei loppunut :). @opet: Ajattelin muuten jättää ne sellaisiksi, jollekin seuraavalle samassa tilanteessa olevalle kurssilaiselle kannustukseksi. Älä luovuta! vaikka tehtävät kertyisivätkin enimmäkseen "tekemättömien kansioon".

Kiitän kaikista kommenteista! Olisin niin mielelläni vastakommunikoinut, en niinkään tehtävänä vaan keskustelun takia. Uni voitti silti jokaisena iltana. Teidän kommenttejenne kannustamana matka kuitenkin jatkui. Vaikka huomasin olevani taas takapulpetin tyttö, kerroitte kaikki rohkeasti omista rimpuiluistanne? Siinä on tämän kurssin voima ja tuki! Harvoin toisilleen tuntemattomat ihmiset "kohtaavat" näin nopeasti, oli mukavaa olla osittain tuntemattomien, mutta tekstien kautta tutuksi tulleiden ihmisten seurassa. Ehkä antoisinta seutu-yhteistyötä, missä olen saanut olla mukana!

Alkuvaiheessa kaipasin meille yhteistä keskusteluryhmää tyyliin facebook, jossa olisi ollut helppo kysellä ja saada nopeasti apua ja hyviä kokemuksia, ja jossa vinkit olisivat levinneet helposti kaikille. Haikailen vieläkin kaiken sen tiedon perään, jota sain ja varsinkin meni ohi mese-tapaamisissa.

Ailan ja Tarun opiskelukimppa oli mainio. Aloitin oman kurssini "varjo-opiskelijan" kanssa. Tarkoitus oli remontin alettua tavata parin tunnin ajan kerran viikossa Kalliossa kurssin merkeissä, mutta muut työt ohitti aina nämä keskustelevat tapaamiset. Olisin saanut niistä paljon.

Kävelyn jälkeen webinaariyritys

Istahdin koneelle katsoakseni tuota Katja Puran luentoa, mutta surkean pieni nettitikkuni teki hommasta liian tuskaista. Ideasta olen perillä ja kannatan lämpimästi! Näkisin webinaarit loistavana mahdollisuutena päästä mukaan sinne, minne ei voi tai kannata fyysisesti matkustaa.
Ja hienointa tietysti on, että tallennettuja seminaareja pääsee katselemaan itselle sopivana ajankohtana.
Erityisesti pidin tuosta "supattelumahdollisuuden" ideasta. Voisin ehkä itsekin uskaltautua sanomaan jotakin, vaikka livenä tyydyn useimmiten supisemaan vain vieruskaverin kanssa.

Tekikö Ilmari K. tästä asiasta aloitteen aikoinaan? Että kirjaston järjestämiä "seminaareja" sun muita kokoontumisia välitettäisiin verkon kautta. Miten järkevää. Ja entäs kaikki kansainväliset kokoontumiset? Ekologista.

Kurssin webinaariin en tainnut päästä mukaan, onnistuiko se muiden osalta?

Kuva on Roomasta Piazza Popololta vuodelta 2007, törmäsinkin mukavasta seuraavaan tehtävään siitä tietoja haeskellessani :).

2 + 3 eli 23 on mun syntymäpäivä

Laitan tänne viestiksi, että tämä asia on listalla, paperilla on muistiinpanoja jotka rönsyilevät mikrosta makroon, mietiskelen vielä.

Tapaamisessa oli kiva kuunnella teidän onnistumisia ja varsinkin kannustavia kommentteja ja ideoita Matilta ja Macelta. Kurssin asioiden ulkopuolelta saattaisi myös löytyä aihe?

Facen jälkeen alkaa kai vanhuus

Olen Facessa, kukapa ei olisi. Liityin ryhmään jälkijunassa (kas kas, taas!). Sitä ennen ihmettelin puoli vuotta kollegoja, jotka tunnin välein heittelivät hikisinä toisiaan virtuaalilumipalloilla ;). Oma liittyminen tuli työn kautta, mutta jäin heti koukkuun. Profiilini on paljas ja olen melko vaisu, mutta piipahdan siellä silti melkein joka ilta (tosin viime aikoina nukkuminen houkuttaa iltaisin enemmän).

Naureskelin tolle videoklipille, vaikka ei kai pitäis. Näistä asioista on onneksi puhuttu käyttäjien kesken heti alusta lähtien. Monesti ihmettelen silti kaikkea sitä, mitä ihmiset sivuillaan haluavat näyttää. Facen tietovuodoista ei myöskään kai kenelläkään ole täyttä tietoa, ja monet käyttäjät ovatkin törmänneet "iloisiin yllätyksiin" luultuaan rajanneensa julkaisunsa vain tiettyjen ihmisten nähtäväksi. Mutta kiva se on, aikuisemmalle käyttäjäkunnalle suunnattu galtsu :). Face pursuaa postitiivisia postauksia ja persoonallisuuksia, niillä piristää päiväänsä mukavammin kuin telkkaria tuijottamalla.

Palvelun paras anti on sen helppous. Ja ajankohtaisuus. Aikaviivettä ei juuri ole, joku kommentoi aina jonkun bongaamansa uutisen kaikkien kavereidensa nähtäväksi. Samaa mieltä oleminen on helppoa, ja se vahvistaa yhteisöllisyyttä. Positiivisuus saa peukkuja, negatiivisia postauksia näkee harvoin. Se voi olla myös facen heikkous? Minkälainen tulevaisuus on palvelulla, jossa nostellaan peukkuja yhdessä hyvien asioiden puolesta?

Oman kirjastoni sivut laittoi pystyyn yksi aktiivinen henkilö, ja hänen verkostonsa kautta taidamme olla yksi fanirikkaimmista kirjastoista facessa. Paikallisuus on tärkeää, ja se kiinnostaa ihmisiä. Kallion baareissa ei kannata sanoa, ettei kuulu ryhmään ;), ympäristön paine voi käydä sietämättömäksi, heheh. Nykyinen faceilu rajoittuu lähinnä tiedottamiseen, se voisi olla sosiaalisempaakin. Mutta mitä? Jäsenille avoin keskustelufoorumi ehkä, sillä tiloissamme kokoontuu kerran kuussa paikallisista aktiivisista, lähinnä hiukan varttuneemmista henkilöistä koostuva joukko, joka keskustelee paikallisten viranomaisten kanssa (lähipoliisi, terveys- ja sosiaalipuolen henkilö...) Nämä tapahtumat eivät kiinnosta alueen nuorempaa väestöä, mutta ehkä keskustelu voisi jatkua verkossa? Myös lukupiirin ihmiset voisivat perustaa suljetun (miksei avoimenkin?) ryhmän faceen?

Facebook on siis oiva apuväline tiedottamiseen, "suusta suuhun" kulkeva väylä, johon voi laittaa sekä hauskuutta että asiaa ilman pelkoa, että toimittaja on tulkinnut väärin tai keksinyt taas omasta päästään (joku ylen toimittaja uutisoi jo viikko sitten, että Kallion kirjasto on taas auki, phuuh!). Satunnaiset poistokirjamyynnit sun muut arkiset tapahtumat saavat kiitosta kantiksilta, he kokevat olevansa vip saadessaan viestin sivuillensa (tässä kohdassa mainostaisin Radio Helsingin shout-boxia, poisto-myynnit esim. menee aina eetteriin).
Verkossa tiedottamisen rajoja ei tässä talossa ole mietitty (ehkä hyvä niin), joten rajanveto yksilö/virkamies on jokaisen oman harkinnan varassa. Se tekee kirjastojen fb-sivuista persoonallisia, mutta kyllä sen kanssa on syytä olla tarkkana.

Aktiivinen feissaaja-kollegani hankki elämän ja päätti lopettaa fb-tilinsä. Se olikin mielenkiintoinen ja lopulta mahdottomaksi osoittautunut tehtävä.

If You are in - rock well :) Kaveeratkaa: saparopäinen Marika Nikula

Nuoruuden jälkeen pitäisi alkaa aikuisuus eli Galtsu

Olen tutustunut vuosien varrella Galtsuun kirjaston chat-palveluun eksyneiden nuorten profiilien kautta. On jotenkin liikuttavaa, miten avoimesti he omista sivuistaan vinkkaavat vieraalle aikuiselle. Olen muutaman kerran "tirkistellyt" siellä muiden aikuisten tavoin nykynuorten elämää ja ajatellut, että se olkoon heidän röökirinkinsä, aikuisten on syytä jättää sivustot rauhaan. En rekisteröitynyt tälläkään kertaa.

Mutta hyviä kokemuksiahan on monella sinne tunkeutuneella virkamiehellä, miksei siellä sitten kirjastollakin olisi oma paikkansa? Tai siis siellähän ollaan jo, mutta en niin hirveästi innostunut sisällöstä. Ehkä palvelun käyttöönotto on ollut päällimmäinen asia, sisältöä on sitten rakennettu siihen ympärille? Enkä nyt itsekään keksinyt mitään konkreettista uutta ideaa. Ja toisaalta, verkosta löytyy hyviä kirjallisuus-aiheisia yhteisösivustoja muualtakin, joten jättäisin galtsun edelleen nuorten avoimeksi päiväkirjaksi. Sen sisältöä halutaan jakaa "omalle jengille", pelkään, että nuoret siirtyvät omalta kentältään muualle, jos aikuiset alkavat liikaa pyöriä nurkissa.

Kypsien appelsiinien jälkeen

Moi kaikki!

Voitte nyt ihmetellä tätä palannutta, innokasta oppilasta, mutta totta on, että loppuvuosi Kirjasto 10:ssä oli niin phuuuh, olin ihan puhki jokaisen työpäivän jälkeen. Tein tehtäviä iltamyöhällä ja sen huomaa teksteistä: väsynyttä marmatusta koko ajan. Mutta nyt, voimat ovat flunssasta huolimatta palanneet auringon avulla. Aion käydä kaikki huonosti tehdyt ja tekemättömät osiot kohta kohdalta läpi, jos en ihan tehtävien mukaisesti, niin tunnollisesti silti. Toivottavasti kurssi ei ehdi loppua ennen määränpäätä... :).

Keskustelufoorumit oli mulle mietinnän paikka ("voi ei, mä en jaksa näitä pulinoita"). Olen väistellyt näitä avoimia foorumeja, niiden sisältö on usein tullut vastaa tietoa hakiessa (suomi24 useimmiten) ja jossain vaiheessa aloin skipata melkein kaiken niiltä tulevan informaation täysin kyllästyneenä. No, kaikki kukat kukkikoon, itseilmaisulle on terapeuttinen tilaus (huumoria :). Parhaimman annin olen saanut näistä sivuista etsimällä jonkun tuotteen (useimmiten elektronisen) käyttäjäkokemuksia. Liekö osa heistä maksettuja tai lahjottuja :)? Selailin uudelleen "kaupungit ja kunnat" sekä "kirjallisuus" -aiheita. Hmm, joo. Nämä mielipiteet on aika tuttuja, ei mulla ollut niihin mitään lisättävää.

Kirjastot.fi:n keskusteluista seuraan säännöllisesti Musa-Helmetiä, Musiikkikirjastoja, Tekijänoikeuksia, Luumua ja Tieto-listaa sähköpostin kautta. Siellä keskustelevat samat ihmiset, jotka ovat aktiivisia sekä kotikentillään että valtakunnallisesti. Eipä ole tullut kirjoitettua yhtäkään mielipidettä? Lueskelin niitä läpi, pinnestelin oikein jotain fiksua Kirjastot Facebookissa -keskustelun jatkoksi, mutta siellähän se kaikki asia jo oli. Hyvä niin.

Loistavasti toimivaa Tieto-listaa jaksan ihailla miltei joka päivä. Miten valtava määrä tietoa saadaan esiin, vaikkei sitä ole julkaistu. Pitää vaan kysyä. Aaltoja kaikille!

Kifin Lukukokemusten-foorumi ansaitsisi enemmän lukijoita ja osallistujia, Helsingin kaupunginkirjaston keskustelupalstat on aika vaisut tyyliin "Kivoin kirjasto..."

Tästä tuli taas liian pitkä teksti, sori.

Marraskuun tehtävien kimpussa, toiset ihmiset + mikroblogit

Haparoin Delin kanssa vielä aika pahasti, siinä on selvästi joku juttu, jota en ole vielä löytänyt. Sen myötä tuleva informaatiomäärä on valtava (ja antoisa), mutta jotenkin lyhistyn kasaan sen kanssa. Miten olettekin löytänyt noin hienoja linkkejä? Selailen otsikoita ja päätä huimaa. Tähän täytyy palata vielä.
Twitter ei myöskään nopealla tutustumisella ollut innostava, teksteissä oli linkkejä liikaa ja jäin ihmettelemään, miten ”vaikeasti ” keskustelut pysyvät kasassa saman asian ympärillä.
Sen sijaan Qaiku tuntui aika miellyttävältä, selailin sitä kaikista pisimpään. Keskustelut pysyivät ketjuissa, tämähän on tuttua Facebookin puolelta ja ehkä siksi upposi mulle parhaiten.
Helsingin kaupunginkirjaston Twitter jakaa sitä tietoa, mitä sen verkkosivuilla on julkaistu, ehkä siinä on syy, että seuraajien määrä on, sanoisinko, alhainen :).

Vanhan vuoden jälkeen

Hengissä ja hengessä mukana ollaan, vaikka flunssa onkin runnellut pari viikkoa kuntoa alaspäin (oloa ei parantanut uudenvuoden vietto Andalusialaisessa pikkukylässä :).

Olen palannut takaisin Kallioon, nyt mulla on mahdollisuus kiriä tekemättömiä tehtäviä ennen deadlinea, en haluu jäädä luokalle… :)